EMootion ajatuksia

ADHD ja autismikirjo työnhaussa – näin tunnistat vahvuutesi ja viestit haasteesi työnantajalle

Sosionomi Laura Elonen ohjaa nepsy-nuoria työelämän alun karikoissa. Tässä artikkelissa keskustelemme Lauran kanssa nykytyöelämän vaatimuksista ja siitä, miten niiden keskeltä voi löytyä oma paikka ADHD- ja autismikirjon nuorille.
Laura Elonen hymyilee vihreä paita päällä vihreän luonnon keskellä.
Sosionomi Laura Elonen. Kuva: Pirita Aho

Työn murros – mitä se tarkoittaa ja kenelle?

Pätkätyöt, etätyöt, nollasopparit ja osaamisen kohtaannon ongelmat. Henkilöbrändäys, somet, algoritmikuplat ja tekoäly. Coworking-työtilat, avokonttorit ja monitoimitilat ilman omaa vakituista työpistettä. Zoomit, Google Meetit ja Teamsit. Anonyymit rekrytoinnit, vuokratyöfirmat ja pakkoyrittäjyys. Slackit, meilit, WhatsAppit ja Signalit.

Tässä muutama esimerkki siitä, mistä puhutaan, kun aiheena on työn murros.

Muutos tuntuu sekavalta varttuneemmalle väelle. Jos on kuitenkin syntynyt lamavuosien jälkeen niin sanotuksi diginatiiviksi, kaoottisessa vaiheessa oleva murros on jo opittu normi. Ei siis ihme, että työelämä ei näyttäydy houkuttelevana monelle nuorelle.

Arvomaailma, johon vakituisen työpaikan ihannointi perustuu, pohjaa aikakauteen, johon ei enää osata samaistua.

Toisella puolella kolikkoa ovat pätkätyöt, kevytyrittäjyys ja nollasopparit, ja ainainen huoli töiden jatkumisesta.

Oravanpyörä ei kutsu nuoria. Sen on nuorten kanssa työskentelevä sosionomi Laura Elonen saanut kuulla moneen otteeseen.

Elämän hektisyyden keskellä sitä vähääkin aikaa, joka itselle jää, ei haluta myydä työlle, joka ei tunnu omalta. Halutaan elää nyt eikä vasta eläkkeellä.

Ajatus ei liene kovin kaukainen lankapuhelin-aikakaudella syntyneillekään. Maailman kehityssuuntien myötä arkipäiväksi ovat muuttuneet myös otsikot työuupumuksesta, alanvaihdosta ja osaajapulasta joustamattomimmilla aloilla.

Kaikille meille työelämä on siis muuttunut hektisemmäksi ja pirstaleisemmaksi.

Uupumisen lisääntyessä jokaisen onkin hyvä alkaa kyseenalaistamaan työkulttuurin arvoja ja tekemisen malleja. Miksi toimimme niin kuin toimimme? Mitä haluamme tällä saavuttaa?

Piirretty vasemmalle katsova henkilö, jonka pään ympärillä leijuu väripyörteitä nepsy-nuoren ajatusmaailmaa kuvaamassa.
Kuvitus: Nina Aitta

Myös nepsy-tietous on murroksessa

Maailma muuttuu myös ihmisyyden moninaisuuden ymmärtämisen kohdalla. ADHD:sta ja autismikirjosta puhuvat niin kokijat kuin tutkijatkin, ja moni julkkis on tullut ulos niin sanotusta nepsy-kaapista.

Diagnosointi on viime vuosikymmeninä yleistynyt tiedon lisääntyessä. Näe nepsy -sivusto arvioi, että n. 10 %:lla suomalaisista on nepsy-diagnoosi. Diagnosoinnin – ja samalla tilastojen – ulkopuolelle jää kuitenkin vieläkin suuri määrä nepsyjä erityisesti vanhemmissa ikäpolvissa.

Lukuja on tärkeää pysähtyä pohtimaan, koska ne avaavat piirteiden yleisyyden.

Todennäköisesti moni ympärilläsi painii samankaltaisten haasteiden kanssa kuin sinäkin.

Diagnosoimaton henkilö voi olla kanssasi haastatteluissa istuva työnhakija, joka menettää paikan, koska ei lue haastattelijan viljelemiä kielikuvia vaan vastaa kysymyksiin sellaisena kuin ne ymmärtää.

Hän voi olla työkaverisi, joka saa jatkuvasti valituksia myöhässä olosta, mutta hoitaa työnsä niin hyvin, että on tehnyt itsestään korvaamattoman yritykselle.

Hän voi olla pomosi, jonka työtempo ja tehtävien jako vaihtelee viikosta toiseen, ja joka ei tunnu hahmottavan lainkaan, kuinka paljon kuormitusta mistäkin tehtävästä syntyy.

Tämän takia avoimuutta tarvitaan. Jotta saataisiin lisää peilipintaa, lisää ymmärrystä siitä, että nepsy-piirteet ovat valtavan yleisiä ilman diagnoosiakin, eikä niitä tarvitse pelätä työmaailmassakaan.

Omien haasteiden esiin tuominen on kuitenkin tehtävä työelämän pelisäännöillä, avoimesti ja rakentavasti. Sen vuoksi itsensä pitää oppia tuntemaan, että piirteistä osaa viestiä ja kääntää ne voimavaroiksi.

Laura istuu kollegansa kanssa kahvipöydässä keskustelemassa.
Laura Elonen on osa EMootion laaja-alaista osaajaverkostoa. Kuva: Jarno Koskinen

Miten yhdistää nämä kaksi murrosta?

Taloustutkimuslaitos Etlan mukaan tulevaisuuden tavoitellussa työntekijässä korostuvat erityisesti kaksi osaamisaluetta: sosiaaliset taidot ja matemaattiset taidot.

Nepsyille tämä on sekä hyvä että huono ennuste. Moni ADHD-henkilö esimerkiksi loistaa empaattisuudellaan nopean tempon asiakaspalvelutehtävissä. Jos autismikirjon henkilön kiinnostus puolestaan kohdistuu matemaattiseen osaamiseen, hän voi kasvaa alansa huippuasiantuntijaksi silkasta uteliaisuudesta.

Ongelma kuitenkin muodostuu, kun kaikista halutaan kaikkea. Valitettavan usein nämäkin kaksi osaamisen osa-aluetta niputetaan yhteen kyseenalaistamatta sen tarvetta.

Laura Elosen mukaan työkulttuurien olisikin aika alkaa pohtimaan esimerkiksi sosiaalisuuden vaadetta. Jos tiimiin kaivataan matemaattisesti lahjakasta henkilöä, millä perusteella häneltä odotetaan myös sosiaalista jaksamista? Ja miksi sosiaalisesti lahjakkaan pitää hoitaa myös loogista ajattelua vaativia hallinnon hommia?

Moni yritys viestii panostavansa monimuotoisten tiimien luomiseen. Laura huomauttaa kuitenkin, että jo tiimipelaajan vaade voi ohjata usein sosiaalisten haasteiden kanssa painivia nepsy-osaajia pois työnpaikan hausta.

Lauran mukaan yritysten olisi hyvä tarkentaa viestintäänsä, jos arvomaailmaan todella kuuluu inklusiivisuus. Esimerkiksi tiimin jäsenen roolia olisi hyvä tarkentaa.

Joukkuepeleissäkään porukkaan ei haeta pelkkiä jämptejä ja sosiaalisia kapteeneja. Mukaan tarvitaan esimerkiksi

  • Puolustajaa, joka huolehtii riskeistä ja tarkastelee asioita eri näkökulmista
  • Hyökkääjää, jota vie asioita eteenpäin
  • Keskikentän pelaajaa, joka toimii kaikkien muiden välissä
  • Maalivahtia, joka torppaa villeimmät ideat

Kun kaikilta ei vaadita kaikkea, myös erityisosaamiselle ja piirteille löytyy paikkansa.

Esimerkiksi moni ADHD-henkilö loistaa luovassa ongelmanratkaisussa ja asioiden eteenpäin viemisessä (hyvä hyökkääjä), mutta tarvitsee myös rajojen asettelua vähemmän toimivien ideoiden torppaamisessa (ei hyvä maalivahti).

Laura Elonen yhdessä terapiakoira Tempun kanssa. Kuva: Sanna Salo

Nepsy-nuori, näin tunnistat vahvuutesi ja viestit haasteistasi

Oma Väylä -kuntoutus on apuna erityisesti elämän siirtymävaiheissa, kuten työnhaussa. Alla Laura avaa kuntoutuksen prosessia työnhaun puitteissa. Linkkien kautta löydät lisää tietoa aiheista.

Tunnista omat vahvuudet & haasteet, ja opi arvostamaan niitä

Diagnoosin saaminen on monelle selittävä tekijä. Se auttaa usein ymmärtämään, miksi elämä on ollut niin vaikeaa.

Kuntoutus aloitetaankin tutustumalla omaan diagnoosiin: mitä piirteitä sen piiriin yleisesti kuuluu, ja mitkä niistä tuntuvat tutuilta itselle.

Sen jälkeen pohditaan, mikä on tässä hetkessä ok ja mihin voi helposti vaikuttaa. Esimerkiksi aistiyliherkkyyksiä voi korjata muokkaamalla vaatevalintoja lämpötilan tai mukavuuden säätelemiseksi tai ääniä voi vaimentaa vastamelukuulokkeilla.

Pohditaan myös, mikä tuntuu ylivoimaiselta juuri nyt. Useimmiten teemoiksi muodostuvat itsetunnon ja ahdistuksen määrä ja sosiaaliset ongelmat. Haasteita tuottavat myös lukuisat kesken jääneet projektit tai vastapuolella kyvyttömyys aloittaa vähemmän kiinnostavia tehtäviä. Näitä aletaan purkamaan puhumalla ja erilaisilla harjoitteilla.

Omia toimintamalleja voi alkaa hahmottamaan esimerkiksi NLP:stä tuttujen miellejärjestelmien avulla. Ne toimivat ikään kuin oppaina oppimisen ja vuorovaikutuksen malleihin – opitko parhaiten kuuntelemalla, lukemalla vai kokemalla? Kun keskustelet, katsotko silmiin, pidätkö käsivartesi ristissä vai puhutko äänenpainoja muutellen?

Tunnistamalla omat miellejärjestelmät, oppii tuntemaan tapansa vuorovaikuttaa, tehdä päätöksiä ja oppia uusia asioita. Samalla alkaa hahmottamaan näitä piirteitä toisissa. Nämä kaikki ovat tärkeitä asioita työkuormituksen säätelyssä. Aiheeseen voi tutustua esimerkiksi tekemällä tämän suuntaa-antavan perustestin.

Vahvuuksia voi kartoittaa esimerkiksi vapaa-ajan kautta: mikä on sinulle mieluisaa tekemistä? Miksi pidät juuri siitä? Mitä olet oppinut tekemällä sitä? Vahvuuksien tunnistamiseen on myös paljon erilaisia harjoitteita, kuten onnistumisen tähtihetki tai vahvuuskortit.

Haasteita voi puolestaan alkaa puhumaan auki purkamalla ne palasiksi. Miksi tämä asia tuntuu hankalalta toteuttaa? Kohdistuuko ongelma itse tekemiseen vai esimerkiksi tilaan, missä sitä tehdään? Mitä pitäisi muuttaa, jotta asia olisi helpompi hoitaa?

Liikkeelle omien solmujen purkamisessa pääsee ilman kuntoutustakin esimerkiksi puhumalla kaverille tai kuraattorille.

Kun ajatuksia pääsee peilaamaan toisen ihmisen kanssa, on helpompi ymmärtää, että usein ne asiat, jotka itse kokee heikkouksiksi ovatkin vahvuuksia.

Esimerkiksi moni ADHD pitää harhailevaa mieltään pelkästään haasteena. Kun pitäisi tutustua yhteen asiaan, tuleekin penkoneeksi auki sata muuta. Kyseinen piirre on kuitenkin usein pohjana niissä työelämässä kysytyissä taidoissa, mitä kutsutaan luovuudeksi tai ongelmanratkaisukyvyksi. Ajatuksia ADHD:sta ja luovuudesta voit kuunnella tässä ADHD-podin jaksossa.

Yhtä lailla nykyinen työelämä voisi ottaa mallia monen autismikirjon henkilön kyvystä vetää rajoja. Self help -kirjallisuus pursuaa vinkkejä siihen, miten sanoa ei. Autismikirjon henkilölle tämä on usein itsestäänselvyys. Omat tehtävät hoidetaan kunnialla, mutta muilta delegoidut, omaan osaamiseen liittymättömät hommat pitää perustella tarkkaan. Miksi juuri minun on tärkeää tehdä tämä? Miten tämä liittyy osaamiseeni? Mikset hoida itse tehtäviäsi?

Suorasukaisuus voi tuntua hankalalta, jos omia toimintamalleja ei ole tottunut purkamaan auki. Miksi minä tosiaan yritän nakittaa tämän toiselle? Enkö ole hallinnut omaa työmäärääni tarpeeksi hyvin?

Ilman kyseenalaistamista ei kuitenkaan tapahdu kehitystä. Ja jos ei koskaan joudu vastaamaan ”miksi” toiselle, voi se hämärtyä itseltäkin. Myös esimiespuolelle tekee siis välillä hyvää tulla kyseenalaistetuksi.

Tietokoneen ruudulla on lista hakutuloksia, kun tietoa on etsitty sanoilla Oma Väylä.
Oma Väylä on ADHD- & autismikirjon nuorille suunnattu kuntoutusmuoto. Kuva: Julia Röyttä

Opi tuntemaan tunteesi ja peilaamaan niitä suurempaan kuvaan

Työnhaku on rankkaa ihan jokaiselle. Harvoin pääsee kerralla maaliin, ja matkalle mahtuu usein pettymyksiä monessa eri muodossa.

Suurimmat ongelmat muodostuvat usein kuitenkin oman pään sisällä. Tunteet kaikissa muodoissaan on hyvä oppia tuntemaan, hyväksymään ja käsittelemään. Jokaisella on tähän omat keinonsa. Toiset kirjoittavat, toiset liikkuvat. Useimmalle tärkeintä olisi kuitenkin avoin puhuminen.

Pettymyksiä puidessa on hyvä hahmottaa suurempi kuva. Sekä nuorten että vanhempien on tällä hetkellä vaikeaa löytää työtä. Kysynnässä ja tarjonnassa on suuria epäsuhtia, ja uusien työn muotojen myötä moni yritys ei edes itse hahmota, millaisia osaajaprofiileja hakevat. Kaikilta odotetaan siis kaiken osaamista.

Moni työpaikka on auki vuokrafirman kautta. Tämä usein tarkoittaa, että haettua ”avointa työpaikkaa” ei ole olemassakaan, vaan vuokrafirma kerää datapankkia potentiaalisista osaajista.

Monella yrityksellä on myös paljon petrattavaa omassa viestinnässään. Usein hakemuksiin ei vastata yhtään mitään, ja hakija jätetään ”linjoille roikkumaan” epätietoisena.

Kaiken tämän keskellä on myös paljon hyviä yrityksiä, jotka odottavat juuri sinunlaistasi hakijaa. Älä siis luovuta. Muista, että kaikki tunteet ovat tärkeitä, mutta niissä vellomisesta voi pois-oppia. Suurin osa työnhaun todellisista haasteista tulee oman pääsi ulkopuolelta eikä liity persoonaasi millään tavalla.

Oman alan, tavoitteiden ja työhakemuksen sisällön määrittäminen

Kun tuntee itsensä, tunnistaa myös itselle sopivat työt paremmin. Esimerkiksi motorista levottomuutta voi tukea tarkkaa fyysistä suorittamista vaativalla työllä. Siirtymiin jumittamisen voi puolestaan ratkaista hakeutumalla työhön, jossa on mahdollista luoda tarkat aikataulut ja sopivan kokoisiksi pilkotut, selkeästi raamitetut työtehtävät.

Erilaisista työnkuvauksista saa tietoa esimerkiksi työelämäohjaajilta, opoilta ja kuraattoreilta. Jos kuitenkin jokin tietty ala kiinnostaa, tietoa saa myös kysymällä suoraan alalla olevilta. Työstään päivityksiä tekeviä osaajia voi lähestyä esimerkiksi somessa kertomalla avoimesti, että ala kiinnostaa ja kysymällä, millaisena henkilö itse kokee työnkuvansa ja mistä taidoista on hyötyä.

Kanavia työelämään siirtymiseen on paljon. Näitä ovat perus-rekryjen lisäksi esimerkiksi koulujen työharjoittelut, työkokeilu, kuntouttava työtoiminta, sosiaalinen kuntoutus, palkkatukityö ja oppisopimuskoulutus. Lisätietoa näistä löydät esimerkiksi Kelan sivuilta.

Ja kun kiinnostava paikka löytyy, mitä siihen hakemukseen kirjoitetaan? Ne vahvuudet, jotka itsestään on löytänyt, ja miksi näistä vahvuuksista on hyötyä työnantajalle. Ja jos niistä on näyttöä työkokemuksen tai koulutuksen muodossa, kerrotaan sekin.

Oman alan etsimisessäkin on hyvä muistaa elämän realiteetit: oma juttu löytyy yleensä kokemus kerrallaan.

Omien tavoitteidenkin kanssa on siis välillä hyvä ottaa reality check eli jutella niistä jonkun toisen kanssa tai kysyä itseltään: Olenko muistanut jakaa tavoitteeni sellaisiin palasiin, että pystyn ne saavuttamaan? Miksi toivon juuri näitä asioita, ja mitä voin niiden eteen tehdä juuri nyt?

Laura syksyisessä maisemassa.
Kuva: Sanna Salo

Työhaastatteluun valmistautuminen ja omista piirteistä kertominen

Työhaastattelu on jännittävä tilanne kenelle tahansa. Oma Väylässä pohditaan yhdessä, mitä haastatteluissa voidaan kysyä ja miten kysymyksiin vastata. Sparrailuapua voi kysyä myös kokeneemmalta tutulta.

Jännityksen kuriin saamiseen on puolestaan monia kikkoja.  

Tutustu esimerkiksi Mieli ry:n rentoutumis- ja mindfulness-harjoituksiin ja erilaisiin kiitollisuusharjoituksiin.

Juuri ennen haastattelua voi tehdä tämän hengitysharjoituksen:

  • Hengitä viisi todella syvää hengitystä sisään ja ulos.
  • Pidennä uloshengitystä – laske sekunteja sisäänhengityksellä ja lisää uloshengitykseen muutama sekunti.
  • Tietoinen hengitys rauhoittaa kehoa ja poistaa stressiä.
  • Syvään hengittäminen auttaa myös haastattelun aikana, kun tuntuu, että kierrokset nousevat.

Ja itse haastattelussa? Ole oma itsesi. Kerro, missä olet hyvä. Kerro myös, jos haastattelu jännittää sinua – jo se usein laukaisee jännityksen.

Jos sinulla on haasteita, jotka huolettavat sinua, kerro niistä avoimesti. Pyri tuomaan esiin myös ratkaisuja haasteisiin, ja sitoutumisesi niiden kanssa työskentelyyn esimerkiksi näin:

”Minulla on ajoittain vaikeuksia unirytmin kanssa. Olen alkanut korjaamaan asiaa X tavoin, ja onnistunut pikkuhiljaa kääntämään omaa kelloani. Halusin kuitenkin tuoda asian esiin, koska kaipaan tässä välillä tukea. Esimerkiksi joustava työaika auttaisi paljon. Ymmärrän myös hyvin, jos tämä ei ole mahdollista, ja sitoudun niihin toimintamalleihin, mitä minulta edellytetään.”

Tärkeintä on muistaa, että myös haastattelija on ihminen, joka on joskus ollut uransa alussa. Ja 10 % todennäköisyydellä hänellä on myös nepsy-diagnoosi. Diagnoosisi ei siis määritä sinua vaan se, miten itseesi suhtaudut.

Aivan kuten kaikessa mistä tässä blogissa kirjoitamme, myös näissä teemoissa on kyse yksilöllisistä näkemyksistä. Vinkit perustuvat Lauran asiantuntijuuteen ja arvomaailmaan, ja kokemuksiin nepsynuorten kohtaamisesta. Toisille vinkit toimivat, toisille eivät. Jokaisen olisi kuitenkin hyvä löytää oma tapansa tulla sujuiksi piirteidensä kanssa ja yllä olevasta tekstistä löytyy ajatuksia, mistä lähteä liikkeelle.

Yhteystiedot

Jäikö jokin askarruttamaan? Ota yhteyttä niin jutellaan.

Emmi Lönnqvist
Toimitusjohtaja
emmi@emootioterapiat.fi
045 325 8270

Facebook
Twitter
LinkedIn
Pinterest
Emmi Lönnqvist
Emmi on EMootion toimitusjohtaja. Emmin erikoisvahvuus on rehellisten ja luottamuksellisten yhteystyösuhteiden luominen.

EMootioterapiat | Tampere | Seinäjoki | Pori