Ida Alex on pop-artisti ja biisintekijä, joka on tehnyt rohkeasti musiikkia feministisellä kulmalla.
Ida on myös pian maisteriksi valmistuva tasa-arvokysymyksiin ja sukupuolentutkimukseen erikoistunut yhteiskuntatieteilijä, joka tarkastelee maailmaa monien linssien läpi, laatikkoihin juuttumatta.
Kahdessa hyvin erilaisessa maailmassa luovuudella leikkivä Ida sai ADD-diagnoosin aikuisiällä.
Tässä artikkelissa hän pohtii, mistä omassa diagnoosissa ja luovuudessa lopulta on kyse, ja miten oman luovuutensa saa houkuteltua esiin.
”Luovuus on avarakatseisuutta sille, miltä maailma voisi näyttää toisenlaisena, ja miten me kaikki voitaisiin kuulua tänne omina itsenämme”
– eli miten artisti itse näkee luovuuden
Moni tunnustusta kerännyt luova toimija, kuten tuottaja Rick Rubin tai kirjailija Elizabeth Gilbert, puhuvat luovan ihmisen herkkyydestä – luovuus on avoimuutta hetkille, maailmalle ja kaikille sen yksityiskohdille, kaikkine sävyineen, ja myös kykyä muokata tästä tiedosta uusia oivalluksia.
Usein nämä kuvaukset osuvat yhteen myös ADHD-piirteiden kuvausten kanssa.
ADHD-henkilöiltä kuvaillaan puuttuvan filtterit, joiden läpi neurotyypilliset maailmaa tarkastelevat.
Aistiherkkyydet tuovat kaiken melko kirjaimellisesti iholle, aivot vastaanottavat jatkuvasti valtavan määrän informaatiota, ja erilaisia tuntemuksia ja ajatuksia tulee yhdistelleeksi hyvin uniikeilla tavoilla tiedoksi.
ADHD-henkilöä kuvaillaankin usein laatikon ulkopuolelta ajattelijaksi.
Tämän kuvauksen on Ida Alexkin kuullut. Tosin itselle ominaisen asioiden yhdistelykyvyn tunnistaminen luovuudeksi vaati hyvin monta ”enpä olis totakaan osannut ajatella noin” -huomiota elämän ihmisiltä.
Idalle luovuus on rajattomuutta, vapautta leikkiä, kokeilla ja yhdistellä asioita, jotka eivät näennäisesti sovi yhteen. Hänelle luovuus on ennen kaikkea intuitiivista ongelmanratkaisua.
”Koen, että luovuuden ytimessä on tietynlainen ratkaisukeskeisyys. Sen avulla yritetään löytää jotain uutta, ratkaista olemassa oleva ongelma ja ehkä luoda myös rinnakkaistodellisuuksia tämän hetkiseen maailmaan.
Mietitään esimerkiksi musiikkia – se tarjoaa parhaimmillaan samaistumispinnan omille tunteille, peloille ja toiveille, erityisesti jos ne ovat jotain valtavirrasta poikkeavaa.
Musiikki luo tilan, jossa voi kokea olevansa hyväksytty itsenään, ja tulla näkyväksi niiden ihmisten kanssa, jotka ovat erilaisia, mutta jakavat samanlaisia kokemuksia. Siinä tilassa ei ole tiukkoja hierarkioita, byrokratiaa tai lasikattoja. Musiikki voi parhaimmillaan mahdollistaa sen, että ihmiset tulevat yhteen, ja alkavat sen voimaantumisen myötä rakentaa konkreettisesti sellaista maailmaa, jossa myös heidän äänensä kuullaan.
Luovuus on avarakatseisuutta sille, miltä maailma voisi näyttää toisenlaisena, ja miten me voitaisiin kaikki kuulua tänne omina itsenämme.”
Mitä tiede sanoo ADHD:n ja luovuuden yhteydestä?
Tiede on yhdistänyt ADHD:n ja luovuuden toisiinsa useissa tutkimuksissa ja monista näkökulmista.
Luovan ajattelun taustalla nähdään olevan kolme ulottuvuutta:
- Hajautuva ajattelu, eli kyky ideoida monia lopputulemia samoista lähtöasetelmista
- Konseptien laajentaminen, eli kyky hellittää olemassa olevista määrittelyistä ja nähdä esimerkiksi monia erilaisia käyttötarkoituksia arkisille esineille
- Kyky irrottautua aiemman tiedon rajoista, eli kyky olla välittämättä siitä, miten asiat on aina tehty, kun suunnitellaan uutta
Kaikkien luovan ajattelun osa-alueiden tutkimuksissa ADHD-henkilöt ovat loistaneet luovuudessa ja innovatiivisuudessa.
Lisäksi kun tiimin jäsenenä on ADHD-piirteinen, koko tiimin innovointikyky kasvaa, ja luovuuden tutkimuksissa on myös tunnistettu samankaltaisuutta ”perus”-ADHD-henkilöiden ja ansioituneesti luovien neurotyypillisten henkilöiden luovan ajattelun välillä.
”ADHD:n kanssa on usein pakko olla luova, koska haasteiden helpottamiseen ei ole valmiita vastauksia”
– eli miten erilaisuuden kokemus kehittää luovuutta
Oli kyseessä kuinka luova ihminen tahansa, ADHD on paljon muutakin kuin pulppuavia ideoita. Välillä piirteet todella haastavat, ja silloin on löydettävä ratkaisut olon tasoittamiseksi.
Idan mielestä ADHD:n tuomissa haasteissa korostuu tietynlainen sisäänrakennettu luovuus. Sen ytimessä on itsetunto ja uskallus kuunnella omaa intuitiota.
”Kun mietitään vaikka kuormittumisen kanssa tasapainottelua, niin eihän mulle kukaan ole antanut valmiita keinoja käteen, että näin jaksat paremmin. Sain diagnoosin vasta pari vuotta sitten, ja Oma Väylä -kuntoutuksen kautta olen viime vuosina oppinut paljon omasta kuormittumisesta, mutta ADHD:n aiheuttama uupumiskierre mulla on ollut koko ikäni.
Omaan oloon vaikuttavia asioita on niin paljon, että välillä on tosi kova työ ihan vain selvittää, mikä nyt on pohjimmainen tunne, ja tarvitsenko enemmän sosiaalisia kontakteja vai omaa aikaa.
Ja vaikka nykyään onkin paljon enemmän tietoa ja ymmärrystä siitä, minkälaisia tasapainottamisen keinoja on käytössä, vain minä voin itse määritellä, mikä mulle toimii milläkin hetkellä. Silloin on oltava luova – testailtava erilaisia keinoja, sovellettava ne itselle sopiviksi ja oltava myös sujut sen kanssa, että aina ei onnistu.
Silloin on uskallettava tehdä tiukempaa rajanvetoa arjessa siinä mille annan huomioni. Ein sanomisen opettelu on ollut yksi vaikeimmista ja samalla tärkeimmistä taidoista ADHD:n kanssa.”
Kaikki ADHD-piirteiset eivät ole luovia, eivätkä kaikki luovat ihmiset ole neurokirjolla.
On kuitenkin monia ADHD-henkilöitä, jotka eivät osaa tunnistaa luovuudeksi omaa tapaansa tarkastella maailmaa.
Tähän usein vaikuttaa elämänmittainen ulkopuolisuuden kokemus ja heikko itsetunto, joka kumpuaa huonoista kokemuksista opinto- & työelämässä. Potentiaalia ei siis osaa tunnistaa ihminen eikä hänen ympäristönsä.
Albert Einsteinin sanoin: ”Everybody is a genius. But if you judge a fish by its ability to climb a tree, it will live its whole life believing that it is stupid.”
Luovuuden tutkija, professori Kari Uusikylä puhuu paljon ympäristön merkityksestä luovuuden kehittämisessä. Hänen mukaansa tärkeintä on luoda ilmapiiri, jossa asioita saa tehdä omalla tavallaan – saa yrittää ja erehtyä.
”Jos ihminen on arka ja pelkää, että häntä ei hyväksytä, on aika vaikeaa luoda jotakin uutta. Monella on esteitä myös suorituspakon takia. Luovuuteen ei voi pakottaa, vaan sen sijaan pitäisi kannustaa siihen, että ihminen löytäisi oman alueensa, jolla voi olla luova.” Uusikylä toteaa Kalevan artikkelissa.
Samanlaisia ajatuksia ympäristön vaikutuksesta luovuuteen ja neuromoninaisuuteen on myös Ida Alexilla.
Hän on neljän vuoden ajan tarkkaillut asenneilmapiiriä sekä konserttilavoilla että akateemisissa luentosaleissa.
”Luovilla aloilla artistit puhuvat avoimemmin ADHD-piirteistään, eikä piirteitä peitellä muutenkaan, mutta yhteiskuntatieteiden aloilla ennakkoluuloihin törmää hyvin usein.
Tavallaan se on jännä asetelma, koska jälkimmäisessä kyllä puhutaan neuromoninaisuudesta ja rasismista ja kaikesta erilaisesta, mutta työnhaun rakenteissa on silti vahvoja oletuksia siitä, minkälaisia työntekijöitä palkataan. Puheet eivät aina näy käytännössä.”
Idalla diagnoosi ja Oma Väylä -kuntoutus on kasvattanut itseymmärrystä, mikä puolestaan on opettanut hyväksymään omat piirteensä, myös julkisesti.
Hyvin todennäköisesti jokainen ADHD-piirteinen onkin läpikäynyt elämänsä aikana syväsukelluksen itseensä tavalla, jota neurotyypillisen ei välttämättä koskaan tarvitse.
Etenkin aikuisiän diagnoosi tuo mukanaan koko elämän tarkastelun uuden tiedon valossa, ja ajallaan toivottavasti myös syvän itseymmärryksen omista vahvuuksista ja haasteista.
Myös tällainen syvä itseymmärrys löytyy monen luovuuden määritelmän takaa.
Esimerkiksi luovuuden tutkija Kari Uusikylä kuvailee luovaa ihmistä uteliaaksi, herkäksi ja tietoiseksi sisäisestä ja ulkoisesta maailmasta; hän osaa ottaa riskejä; toimii ennemmin oikein kuin standardeja noudattaen ja sietää paremmin epävarmuutta.
Ja samankaltaisen kuvauksen ADHD:sta voi lukea esimerkiksi Karita Palomäen kirjasta Kuhiseva mieli – nainen ja ADHD.
”Uskalla nähdä kauneus siinä, miten maailmaa tarkastelet”
– eli miten omaan luovuuteensa voi tutustua
Ida Alex on uraa tekevä artisti. Matka uskonnollisessa yhteisössä erilaisuutta kokeneesta lapsesta keikkailevaksi pop-artistiksi ei kuitenkaan tapahtunut yhdessä yössä. On pitänyt läpikäydä paljon itsetutkiskelua, maskaamisesta poisoppimista ja pelkojen kohtaamista.
Oman luovuuden hyödyntäminen pohjautuukin Idan mukaan vahvasti itsetuntemukseen – siihen, että ymmärtää, mikä toimii itselle parhaiten ja uskaltaa nähdä myös haasteissa mahdollisuuksia.
”Esimerkiksi kun menen johonkin tilaan, aistin kaiken. Luen ilmapiirin välittömästi, näen tosi syvälle ihmisiin. Se on ajoittain hyvin kuormittavaa, kun on kaikki tuntosarvet päällä jatkuvasti.
Mutta samalla, kun mietin vaikka luovien projektien johtamista, sama kyky antaa todella uniikin valmiuden johtaa yksilöitä ja tunteita, sen sijaan, että johtaisi vain asioita. Silloin tuloksetkin on usein ihan uudella tasolla.”
Ida kehottaakin ravistelemaan omaa käsitystä luovuudesta. Ei tarvitse olla taiteilija ollakseen luova ihminen. Joka ikinen ala kehittyy luovia ratkaisuja löytämällä – oli kyseessä sitten hallinnolliset tehtävät, kokkaus tai graafinen suunnittelu.
Mieti siis mikä sinua kiinnostaa. Minkälaiseen tekemiseen pystyt keskittymään pitkiä aikoja aina uudestaan? Ja missä ympäristössä siitä, mitä tykkäät tehdä olisi hyötyä? Millaiset ihmiset tekevät samanlaisia asioita?
Yksi tärkeä kohtaamisten paikka Idalle oli Oma Väylä -kuntoutus. Sen aikana tapasi paljon vertaisia, ihmisiä, jotka olivat itsekin vielä tutustumassa itseensä.
”Omien ihmisten löytäminen on mulle ollut kaiken ytimessä. He ovat kannustaneet eteenpäin, vaikka käsitys omasta polusta olisi vielä kehittymässä.
Omat ihmiset tunnistaa siitä, että heidän kanssaan voi turvallisesti opetella päästämään irti maskeista, ja sitä kautta löytää se minuus, josta käsin syntyy kaikki aidoimmat ideat.”
Luova työskentely vaatii Idan mukaan myös itsensä johtamista. Oma Väylä avasi silmät myös sille, että kaikki rutiinit eivät ole pahasta. Luovan kaaoksen keskellä palauttava voima löytyy tuttuihin kaavoihin palaamalla, olivatpa ne kuinka pieniä asioita tahansa.
Lopulta luovuuden voi määritellä hyvin monella tavalla. Usein luovuudeksi kuitenkin koetaan yksinkertaisesti se tapa, jolla moni ADHD-piirteinen maailmaa tarkastelee.
Siksi jokaisen olisi hyvä välillä ravistella myös käsitystä itsestään, ja nähdä kauneus tavassa, jolla maailmaa tarkastelee.
”Usein alkuun pääsee hyvinkin pienillä asioilla. Uskaltamalla katsoa itseensä samalla mielenkiinnolla ja uteliaisuudella, jolla katsoo muita ihmisiä ja sanomalla itselleen, että toihan oli hieno ajatus.”
Tutustu muiden EMootion Oma Väylän kulkijoiden ajatuksiin
Pieni opas aistiherkkyyteen kokijalle ja kohtaajalle – Sandran tarina
Nepsypiirteiden maskaaminen on moniulotteinen ilmiö – kokemustarina
ADHD ja suhteet – nepsy-naisten kokemuksia parisuhteista, yksinolosta ja monisuhteisuudesta
Yhteystiedot
Jäikö jokin askarruttamaan? Ota yhteyttä niin jutellaan.
Emmi Lönnqvist
Toimitusjohtaja
emmi@emootioterapiat.fi
045 325 8270
