Naisten ADHD näyttää erilaiselta kuin miesten osin sosiaalisten paineiden vuoksi
Tiede tuo jatkuvasti uutta ymmärrystä ADHD:n, mutta toistaiseksi tyttöjen ja naisten piirteitä ymmärretään heikommin kuin poikien ja miesten.
Kokonaisuudessaan tyttöjen ja poikien ADHD:ssa on enemmän yhtenäisyyksiä kuin eroja. Piirteiden haittapuolet näyttävät kuitenkin vaikuttavan eri lailla erilaisiin sukupuoliin, ja tätä on myös tutkimuksissa voitu selittää sosiaalisilla ja yhteiskunnallisilla tekijöillä.
Sukupuoli määrittelee vieläkin vahvasti sen, mitä meiltä odotetaan.
Tytöiltä odotetaan erilaista pärjäämistä kuin pojilta, ja tyttöjen käyttäytyminen tulkitaan myös eri lailla, vaikka se olisi samanlaista kuin pojilla. Naiseuden narratiivi on vieläkin vahvasti kiinni äitiyden ja hoivaajan rooleissa, jonka piirteisiin rämäpäisyys ei oikein sovi.
Maailma muuttuu tässäkin suhteessa, ja julkinen keskustelu sukupuoli-identiteettien moninaisuudesta ja roolien rajallisuudesta luo jatkuvasti laajempaa ymmärrystä myös ihmisyyden moninaisuudesta.
Samalla tosiasia kuitenkin on, että naisten ADHD-diagnosointi aloitetaan vieläkin usein vasta aikuisiällä, kun jatkuva uupuminen johtaa lopulliseen vajoamiseen. Jonkin pitää mennä rikki ennen kuin juurisyy väsymiselle löydetään.
Ja tämän hetken aikuiset ovat vielä varttuneet suhteellisten tiukkojen roolitusten maailmassa, jossa mukautuminen on ollut paljon suotavampi selviytymiskeino kuin itsenään esille astuminen pienestä pitäen.
Mimmit eivät kuitenkaan ole jääneet tuleen makaamaan. Tutkitun tiedon lisääntyessä on lisääntynyt myös kokemustieto – somekanavat on otettu haltuun nepsy-sisällöillä, ja moni saakin ensikosketuksen omiin piirteisiinsä samaistumalla toisen kokijan tarinoihin.
Vertaisten kautta löytyykin usein ahaa-elämyksiä siitä, mikä kaikki on lopulta kytköksissä omiin ADHD-piirteisiin.
EMootion Merja Koskinen pitää nepsyys ja naiseus -koulutuksia, joissa pohditaan naisten neuromoninaisuutta haasteineen ja vahvuuksineen.
Alle kokosimme koulutuksissa esiin nousevia piirteitä – ja myös sosiaalisen mukautumisen aiheuttamia selviytymismalleja – jotka korostuvat etenkin naisten ADHD:ssa.
Omat piirteet tunnistamalla on helpompi pohtia, miten ne vaikuttavat jokapäiväiseen elämään. Ymmärrys lisää mahdollisuuksia rakentavan keskustelun aloittamiseen myös oman ympäristön kanssa, ja yhteisen kielen löytämällä voidaan tukea kaikkien jaksamista.
Yleisen oppaan neurokirjon diagnooseista ja piirteistä löydät täältä:
Nepsy, neurokirjo vai neuroepätyypillinen? Opas neurokirjon käsitteisiin & diagnooseihin
Piirteitä, joita ei heti tule ajatelleeksi ADHD:n aiheuttamiksi
ADHD:lla on yhtä monet kasvot kuin on kantajatkin. Se piirre mitä toinen kutsuu supervoimaksi voi toiselle olla lamaannuttava haaste, ja kolmannen elämään se ei vaikuta mitenkään.
Piirteistön tuomat haasteet voivat myös jakautua hyvin epätasaisesti elämän eri kausille ja osa-alueille. Töissä ei välttämättä osata kuvitella, kuinka suuria haasteita sosiaalisten suhteiden pyörittäminen aiheuttaa vapaa-ajalla, ja oirekuva voi vaihdella suuresti suurten elämänmuutosten tai vaihdevuosien myötä.
Tärkeintä on ymmärtää, että vaikka kaikkia oireita on mahdollista opetella tasapainottamaan, toisille ei voi mitään silloinkaan, kun ne tunnistaa jo hyvin.
Kukaan ei ole tahallaan hankala, ja hyväksyvä ja tukeva ympäristö on tärkeässä roolissa omien oikkujen hallinnassa ja niiden kääntämisessä haasteista voimavaraksi.
Kuhiseva mieli -kirjan kirjoittaja Karita Palomäen sanoin kyse on lopulta valinnoista:
”– valitsenko mä sen, että teen jotain ittelle kivaa ja nautinnollista vai valitsenko pakkopullan. Sekin pitää joskus valita. Mutta mä en olis saanu mitään elämässä – niinku tämmösiä kirjoja tai muita – aikaiseksi jos olisin aina valinnu sen, että mun pitää pitää keittiö siistinä. Mun pitää tehdä valintoja tän pääni kanssa.”
Ja valintoja on helpompi tehdä, kun ensin ymmärtää, millä korteilla itse pelaa.
”Ei siihen [valitse mikä tahansa tehtävä] mene kuin viisi minuuttia”
Aikakäsitys
Ajan hahmottamisen haasteet kuuluvat ADHD:n ydinpiirteisiin. Aikasokeus, aikaoptimismi, deadline-keskeisyys ja hetkessä eläminen haastavat tulevan suunnittelua. Naisten kohdalla ne yhdistyvät usein myös vertailuun ja epärealistiseen ymmärrykseen omasta jaksamisesta.
Keskittymisen haasteet venyttävät usein tehtävistä suoriutumista, mutta se ei estä suunnittelemasta to do -listoja täyteen ymmärtämättä lainkaan, kuinka kauan mikäkin oikeasti tulee viemään aikaa.
Miellyttämisen tarve johtaa työprojektien kertymiseen ja perässä pysymisen paine voi lopulta johtaa lamaannuttavaan aika-ahdistukseen ja siihen, ettei tehtäviä saa edes aloitettua.
Sosiaalinen media ei varsinaisesti auta, kun vertailukohteita löytyy pilvin pimein, ja kaikki tuntuvat suoriutuvan uran, perheen ja parisuhteen pyörittämisestä täydellisesti, samalla kun kotikin on aina kuvauksellisen siisti.
Ajanhallintaan on olemassa pilvin pimein työkaluja ja keinoja, mutta paras alku lienee se, että tunnistaa haasteensa ja lakkaa vertaamasta itseään muihin.
”Tulen, jos siellä saa käyttää vastamelukuulokkeita”
Aistiherkkyydet
ADHD-piirteiseltä kuvaillaan usein puuttuvan filtterit – keho ja mieli vastaanottavat valtavan määrän informaatiota joka sekunti neurotyypillisiin verrattuna.
Kukin on yksilö. Kaikilla erityisherkkyyksiä ei ole, tai ne näkyvät vain ajoittain ja tiettyjen aistien kohdalla. Niillä, joilla aistiherkkyyttä ympäristön ja kehon viesteille on, se vaikuttaa hyvin paljon kuormittumiseen ja jaksamiseen arjessa.
Liian kireät vaatteet saavat ärtyisäksi, välkkyvät valot vievät keskittymiskyvyn, liikenteen ääni saa kehon hälytystilaan, tiettyjä ruokia on mahdoton syödä ja lyhyetkin sosiaaliset tilanteet kuormittavat paljon. Myös aliherkkyydet voivat haastaa, kun keho ei esimerkiksi viesti nälän tunteesta. Hermosto on jatkuvassa hälytystilassa, eikä silloin mielikään saa rauhaa.
Herkkyydet vaihtelevat usein elämäntilanteen ja kuormitustason myötä. Tärkeintä on tunnistaa omat herkkyytensä ja kuormitustasonsa, ja löytää kuhunkin hetkeen toimivat tasapainottamisen keinot.
Tietopaketin aistiherkkyyksistä ja niiden kokemisesta löydät tästä artikkelista:
Pieni opas aistiherkkyyteen kokijalle ja kohtaajalle
”Se on sellainen hauska höpöttelijä”
Hyperaktiivisuus
Naisten, ja etenkin tyttöjen, hyperaktiivisuus purkautuu usein eri tavoin kuin pojilla. Tytöt saattavat olla puheliaita ja sosiaalisesti aktiivisia harrastajia, joiden hiusten nypläämistä tai kynsien pureskelua ei osata tulkita ylivilkkaudeks
Usein naisten diagnooseissa korostuu kuitenkin ADHD:n tarkkaamaton puoli (ADD), eli levottomuus on enemmän sisäistä kuin ulospäin näkyvää.
”Kaipaan muutoksia, pelkään muutosta”
Jumittaminen
Jumiutuminen on ADHD:n ydinoireistoa. Jumiin voi jäädä mm. siirtymiin, tunnetiloihin tai negatiivisiin ajatuskierteisiin.
Jumittaminen ei välttämättä näy ulospäin lainkaan. Etenkin sosiaalisia taitoja lahjakkaasti maskaamaan oppineet voivat jatkaa jonkintasoista sanallista reagointia ulkomaailman ärsykkeisiin, vaikka todellisuudessa koko keho on lamaantunut ja jumissa voimakkaassa sisäisessä levottomuudessa.
Toisaalta taas katoaminen omiin maailmoihin voidaan tulkita ulospäin kylmyytenä tai etäisyytenä.
Myös keinot joilla jumituksesta pyritään ulos voidaan tulkita negatiivisesti – esimerkiksi puhelimen skrollaus voidaan nähdä epäkohteliaisuutena vaikka sillä haetaan pääsyä takaisin yhteyteen itsensä kanssa, irti lamaantumisesta, toiminnan aloittamiseen.
ADHD:n haasteisiin kuuluukin usein ristiriitainen suhtautuminen muutoksiin, kun impulsiivisuus ajaa toimimaan ennen ajattelua, ja sen aikaansaamat muutokset saavat jumiutumaan ”siirtymävaiheeseen”.
Arjessa tämä voi näkyä pieninä ja isoina haasteina.
Esimerkiksi kaupassa koettu innostuminen uuden reseptin testaamisesta saattaa johtaa kalliiden ruokaostosten pilaantumiseen kaapissa, kun kotona ei saakaan tartuttua toimeen, vaikka mielessä ei muuta olekaan kuin kokkaamisen aloittaminen.
Tai hetken mielijohteesta lähetetty työhakemus johtaa totaalilamaantumiseen työsuoritusten suhteen, kun kutsu haastatteluun tulee, eikä vanhassa työpaikassa oikeastaan olekaan mitään vikaa ja syyllisyys valtaa mielen.
”Enpä olisi tuotakaan osannut noin ajatella”
Luovuus
ADHD ja luovuus on yhdistetty toisiinsa useissa tutkimuksissa, ja idearikkaus, uteliaisuus, tiedonhalu ja kekseliäisyys ovat usein niitä piirteitä, joita ensimmäisenä mainitaan, kun pohditaan ADHD:n hyviä puolia.
Laatikon ulkopuolelta ajattelusta ja oman luovuuden löytämisestä voit lukea lisää tästä artikkelista:
”Kuka minä olen kaikkien näiden naamioiden alla?”
Maskaaminen
Tyttöjen oireilua ei aina osata tunnistaa sosiaalisen älykkyyden vuoksi. Tytöt oppivat kompensoimaan haasteitaan hyvin pienenä.
Maskeilla tarkoitetaan suojautumismalleja, joiden avulla pyritään vähentämään negatiivista palautetta, jota oma toiminta aiheuttaa.
Liian äänekäs puhe voi johtaa jatkuvaan äänentason tarkkailuun tai jopa hiljaa pysymiseen; liika liikehdintä siihen, että keskittyminen ohjataan täysin kehon paikallaan pitämiseen. Jatkuvaa myöhästelyä alkaa kompensoimaan tulemalla paikalle aina tunnin etuajassa.
Maskaaminen voi olla myös sisäänpäin suuntautuvaa, kun yritetään toimia niin kuin kuvitellaan, että kuuluukin, sen sijaan, että tehdään niin kuin itselle parhaalta tuntuisi.
Toiminta on usein alitajuista, ja omia maskejaan alkaa tunnistaa vasta, kun ymmärtää, miksi niitä on alkanut alunperin rakentamaankaan.
Kauniita ajatuksia oman elämän maskeista ja niistä irtipäästämisestä voit lukea tästä artikkelista:
Nepsyoireiden maskaaminen on moniulotteinen ilmiö
”Poissa silmistä, poissa – mitä mä olinkaan sanomassa?”
Muisti
ADHD-henkilön kanssa keskustelu voi olla seikkailu. Matkalle lähdetään laajasta taustoituksesta ja mukaan lisätään monta sivupoluilla käyntiä, koska tarinankertoja on todennäköisesti unohtanut ainakin kolmesti puheensa aikana, mistä on edes puhumassa.
Samalla henkilö, joka ei muista omaa osoitettaan, voi sujuvasti luetella kaikkien maiden pääkaupungit, jos se hänen kiinnostuksen kohteisiinsa kuuluu.
ADHD:ssa konkretisoituu usein ajatus ”poissa silmistä, poissa mielestä”. Tavarat katoavat samantien, kun ne lasketaan käsistä, ja usein ei ole aavistustakaan, miksi on juuri kävellyt siihen huoneeseen, missä on.
Sosiaalisissa suhteissa tämä voi näkyä monella tavalla. Tapaamiset ja merkkipäivät unohtuvat eikä viesteihin kuulu vastausta viikkoihin. Mutta kun tapaamaan vihdoin päästään, juttu jatkuu kuin vasta oltaisiin nähty, vaikka välissä olisi vuosiakin ilman yhteydenpitoa.
”En mä tiiä, ihan sama”
Päätöksenteko
Päätöksenteon vaikeus liittyy toiminnanohjauksen haasteisiin, eli siihen monimutkaiseen tapahtumaketjuun, joka saa meidät tarttumaan asioihin.
Elämänvalintojen, kuten koulu- tai työpaikkojen hakeminen, voi tuntua hyvin haastavalta, kun pitkäjänteinen suunnittelukyky puuttuu, omia vahvuuksia on vaikea tunnistaa ja eniten kiinnostaa kaikki.
Etenkin kuormittuneena pienetkin päätökset voivat johtaa lamaantumiseen. Kun kaupassa ei työpäivän jälkeen osaa päättää, mitä söisi, ateria jää usein syömättä, tai se korvataan sillä, mitä käteen osuu, kuten sipsipussilla.
”Miten mä noin menin sanomaan, mitäköhän se musta ajattelee nyt?”
RSD (rejection sensitivity dysphoria)
Jokainen ihminen kokee todennäköisesti elämänsä aikana epämiellyttäviä tunteita, kun omaa toimintaa kritisoidaan, tai pelkoa siitä, että tärkeä ihminen hylkää. ADHD-piirteisille yksistään näiden tunteiden olemassaolon mahdollisuus voi aiheuttaa pelkotiloja.
Korostunut kritiikin ja hylätyksi tulemisen pelko saattaa johtaa hyvinkin haastaviin käyttäytymismalleihin.
Toisista alkaa alitajuntaisesti skannaamaan pieniäkin merkkejä siitä, että itse on tehnyt jotain väärin, ja jatkuva valppaus uuvuttaa niin, että virheitä alkaa tehdä sitä enemmän mitä enemmän niitä pelkää.
RSD saattaa johtaa epäterveeseen miellyttämisen ja mukautumisen tarpeeseen, ja tunteeseen, ettei ole koskaan tarpeeksi. Valitettavan yleinen osa naisten ADHD:ta onkin jatkuva häpeän tunne, huijarisyndrooma ja perfektionismi.
”Miksi sun suu kertoo eri sanomaa kuin sun silmät?”
Sanaton viestintä
ADHD-naiset oppivat usein kompensoimaan sosiaalisia haasteitaan matkimalla muiden toimintamalleja.
Sanattoman viestinnän tulkinnassa voi silti olla haasteita. Toisen eleet ja ilmeet tulkitaan väärin, tai toisen eleiden ja sanojen ristiriitaa ei ymmärretä – miksi tuo kertoo, että kaikki on hyvin, vaikka on selvästi todella ahdistunut?
Myös omien ajatusten, tunteiden ja elekielen yhteensovittamisessa saattaa olla haasteita, kun jokaiseen ajatukseen kytkeytyy tunne, jota ei ehdi tunnistamaan ennen kuin seuraava ajatus ja tunnetila jo vyöryy päälle.
”Ilosta raivoon ja takaisin sekunneissa”
Tunnesäätely
Tunnevuoristorata on vahva osa naisten ADHD:ta. Tunteet vaihtelevat laidasta toiseen nopeallakin syklillä, ja välillä päällä on kaikkea surusta riemuun ja ujouteen samaan aikaan.
Tunnesäätelyn haasteet voivat haastaa sosiaalisia suhteita hyvinkin rankasti, jos omia reaktioitaan ei pysty hillitsemään. Esimerkiksi ihastuminen voi olla hyvinkin rankka kokemus sekä ADHD-naiselle että tunteenpurkauksia seuraavalle ihastuksen kohteelle.
Tunnesäätelyn haasteet korostuvat naisilla, ja vaikka kyse ei ole epävakaudesta, niiden vuoksi moni nainen saa epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosin ennen kuin juurisyy löytyy.
Tunnetaitoja voi opiskella, ja esimerkiksi EMootion Oma Väylä -kuntoutuksessa on huomattu, että paras tunnetaitojen opettaja on usein terapiakoira tai -hevonen.
Tunnetaidoista ja eläinavusteisuudesta voit lukea lisää tästä artikkelista:
Eläinavusteisuus – eläin auttaa, kun tunteille ei ole sanoja
Miten ADHD vaikuttaa elämän eri osa-alueilla?
EMootion Oma Väylän kulkijoiden ajatuksiin ja kokemuksiin voit tutustua mm. näissä artikkeleissa:
Suhteet: ADHD ja suhteet – nepsynaisten kokemuksia parisuhteista, yksinolosta ja monisuhteisuudesta
Luovuus: Mitä on luovuus, Ida Alex?
Kuormittuminen: Pieni opas aistiherkkyyteen kokijalle ja kohtaajalle
Yhteystiedot
Jäikö jokin askarruttamaan? Ota yhteyttä niin jutellaan.
Emmi Lönnqvist
Toimitusjohtaja
emmi@emootioterapiat.fi
045 325 8270
