Artikkeli päivitetty 1.12.2025

Neuropsykiatriset erityispiirteet johtuvat aivojen rakenteellisesta tai toiminnallisesta poikkeavuudesta.

Kyseessä ei ole siis parannettava sairaus, vaan omanlaisella tavalla muotoonsa kasvaneet aivot, jotka suodattavat ympäristön tapahtumia usein valtavirrasta poikkeavilla tavoilla. Erilaisuudesta, joka ei aina näy ulospäin.

Vaikka tarkkoja lukuja on vaikea löytää, on arvioitu, että maailmanlaajuisesti 15–20 % ihmisistä kuuluu jonkin neurokirjon diagnoosin piiriin.

ADHD tai autismi ei siis ole trendi.

Ne ovat neurologisia erityispiirteitä, joiden monimuotoisuutta erilaisissa ihmisryhmissä on alettu vasta viime vuosikymmeninä tutkia ja ymmärtää paremmin.

Vaikka puhutaan vähemmistöstä, on hyvin todennäköistä, että sinunkin lähipiirissäsi on diagnosoitu tai diagnosoimaton nepsy – tai useampikin.

Alle kokosimme pienen oppaan neurokirjon yleiskäsitteistä.

Samalla pohdimme millainen kielenkäyttö kutsuu kaikki mukaan keskusteluun, ja millainen sulkee neurovähemmistön keskustelun ulkopuolelle.

Tässä artikkelissa esittelemme:

• Neurokirjon sosiaalisten haasteiden myytit
• Nepsy-käsitteiden sanakirja
• Miksi asioiden nimeäminen on tärkeää?
• Kunnioittavan keskustelun opas

Sosiaalisten haasteiden myytti

Neurokirjon piirteiden yhteydessä puhutaan usein sosiaalisista haasteista.

Esimerkiksi autismitutkimus on kuitenkin osoittanut, että kommunikaatiohaasteet tapahtuvat usein kahden erilaisen neurotyypin välillä – silloin kun keskustelun osapuolina ovat autistit ja valtaväestöä edustavat neurotyypilliset.

Autismi itsessään ei siis tarkoita sosiaalisuuden haasteita, vaan se, että autistien tapaa olla vuorovaikutuksessa verrataan valtaväestön tapaan eli siihen, mikä on yleisesti hyväksytty normaaliksi.

Ilmiötä kutsutaan empatiakuiluksi – vaikeudeksi rakentaa siltoja kahden erilaisen kommunikointitavan välille. Sen korjaamiseksi vaaditaan vastaantulemista molemmilta osapuolilta.

Jotta kaikki voisivat elää tasavertaista elämää, ihan jokaisen on tärkeää tulla tietoiseksi elämästä oman kuplansa ulkopuolella, ja valpastua ympäristönsä suhteen – alkaa kiinnittää huomiota monenkirjaviin tapoihin tarkastella asioita, ja oppia niistä olettamisen ja tuomitsemisen sijaan.

Ja kunnioittavan ja sujuvan yhteiselon rakentaminen on paljon helpompaa, kun erilaisuus muuttuu tuttuudeksi tiedon lisääntyessä, ja myös sen sanasto on hallussa.

Pieni nepsy-käsitteiden sanakirja

Neurokirjo, neurovähemmistö ja neuroenemmistö

Neurokirjo on usein ammattikielessäkin käytetty käsite, joka viittaa ihmisten erilaisiin neurologisiin ja kognitiivisiin toimintatapoihin. Neurokirjon käsitteen alle mahtuvat kaikki neurokognitiivisten erityispiirteiden diagnoosit, kuten autismi, ADHD, Touretten oireyhtymä sekä hahmottamisen vaikeudet, kuten lukemisen ja oppimisen haasteet.

Neurokirjoa on totuttu käyttämään sateenvarjoterminä valtavirrasta poikkeaville hahmottamismalleille, mutta todellisuudessa myös valtaväestön neurotyypillinen hahmottaminen on neurotyyppi eli osa neurokirjoa – kirjolle kuuluu siis ihan jokainen meistä. Siksi puhutaan usein tarkemmin neurovähemmistöstä (nepsyt) ja neuroenemmistöstä (nentit).

Neuromoninaisuus, neurodiversiteetti

Käsitteiden taustalla on ajatus siitä, että neurologinen moninaisuus on osa ihmisyyden luonnollista kirjoa, ei sairaus tai ongelma, joka pitää korjata.

Käsitteet kantavat sisällään ymmärryksen siitä, että erilaisuus on arvokasta – kuinka tylsää olisikaan, jos me kaikki mahtuisimme tasan samaan muottiin?

Samalla ne huomioivat myös neurokirjon piirteiden moninaisuuden: yksilöllinen piirrekirjo pitää sisällään sekä hyviä että vaikeita puolia, ja sekin on osa ihmisyyttä.

Nepsy

Nepsy on kansankielisempi ilmaisu neurokirjosta, jota käytetään puhekielessä diagnoosin ja piirteiden kuvaamiseen tai itsemäärittelyyn.

Yleisyydestään huolimatta myös nepsy-käsite on mielipiteitä jakava, koska se on lyhenne neuropsykiatrisista häiriöistä. Vaikka diagnosoinnissa häiriö-termiä käytetäänkin, harva haluaa määritellä piirteitään sellaiseksi. Aina on siis suotavaa kysyä, millä sanoin kukin haluaa itsensä määritellä, vai onko se edes oleellista.

Nepsypiirteinen

Todennäköisesti kaikilla meillä on nepsy-piirteitä. Jokainen ihminen kun on uniikki palapeli. Nepsypiirteisen haasteet ovat kuitenkin hallittavia eikä niillä ole jatkuvaa ja merkittävän haitallista vaikutusta yleiseen elämänhallintaan. Nepsypiirteinen saattaa olla esimerkiksi aistiherkkä, kokea vaikeuksia keskittymisen tai itseilmaisun saralla, mutta sumplii tiensä läpi arjesta ilman suurempaa tarvetta erityistuelle tai diagnoosille.

On hyvä sisäistää, että nepsy-piirteet ovat äärimmäisen yleisiä, mutta vaihtelevat vahvuudeltaan jokaisen ihmisen kohdalla. Kun puhutaan diagnoositason piirteistä, puhutaan elämää todella paljon vaikeuttavien tekijöiden kirjosta.

Siinä missä lievä kausittainen, esimerkiksi unenpuutteen aiheuttama keskittymiskyvyttömyys voi tuntua neurotyypillisestä ikävältä, neuroepätyypillisellä se voi olla hoitamattomana jatkuva tila, joka yhdessä muiden oireiden kanssa voi lamaannuttaa koko elämän ja johtaa pahimmillaan syrjäytymiseen, masennukseen tai itsetuhoisuuteen.

Neurotyypillinen, nentti

Henkilö, jonka aivojen ja hermoston toiminta on yhteiskunnan odotusten mukaista eli normatiivista.

Myös nentillä voi olla nepsy-piirteitä, mutta ne ovat usein ympäristön aiheuttamia ja kausittaisia eivätkä rajoita hänen elämäänsä.

Neuroepätyypillinen

Termiä käytetään usein vertailussa neurotyypillisistä (nentti) ja neuroepätyypillisistä (nepsy) ihmisryhmistä puhuttaessa.

Tärkeää vertailussa on käsitteiden neutraalius. Ei ole olemassa ”neuronormaalia” tai ”neuroepänormaalia”. On vain erilaisia tapoja hahmottaa ympäristöään.

Autisti

Suomessa ollaan siirtymässä uuteen ICD–11-luokitukseen, jonka myötä Aspergerin oireyhtymä poistuu käytöstä erillisenä diagnoosina. Vastaisuudessa ammattikielessä puhutaan autismikirjosta, ja entisen Aspergerin oireyhtymän sijaan autismikirjon häiriöstä ilman kognitiivisen kehityksen häiriötä.

Ammattikielessä käytössä on siis usein terminä autisti tai autismikirjon henkilö.

Autisti on myös identiteettilähtöinen termi. Moni suosii sitä helppotajuisuuden ja kokonaisvaltaisuuden vuoksi itsemäärittelyssä. Muita itsemäärittelyssä käytettyjä termejä ovat esimerkiksi autistinen, autismikirjon henkilö, Asperger tai nepsy.

Jokaisella on itsemäärittelyoikeus. Kysythän siis aina, mitä termiä kukin toivoo käytettävän, jos määritteitä on oleellista käyttää.

Allistinen

Neurotyypillinen tai neuromoninainen henkilö, joka ei ole autistinen.

ADHD-henkilö

Uuden ICD–11-luokituksen myötä myös jaottelu ADHD- ja ADD-diagnooseihin poistuu käytöstä. Vastaisuudessa puhutaan ADHD:sta, joka on painottunut joko hyperaktiivisuuteen tai tarkkaamattomuuteen.

ADHD-henkilö on neutraali termi, jota käyttävät sekä ammattilaiset ADHD-diagnoosin saaneista henkilöistä, että ADHD-piirteisiksi itsensä kokevat diagnosoidut ja diagnosoimattomat henkilöt.

Käytössä voi silti jatkossakin olla myös ADD-henkilö, ja useimmiten itsemäärittelyssä käytetään ihan vain termiä ADHD tai nepsy.

ADT

ADT (Attention Deficit Trait) on ADHD-tutkija Edward M. Hallowellin luoma termi piirteistölle, joka muistuttaa ADHD:ta, mutta on usein nopeatempoisen ja kuormittavan (työ)elämän synnyttämää. ADT ei ole lääketieteellinen termi/diagnoosi.

Siinä missä ADHD:n taustalla ovat synnynnäiset, neurobiologiset tekijät, ADT johtuu aikuisiän haastavista ympäristötekijöistä, joihin reagoinnin seurauksena aivot voivat mennä tilaan, jossa esiintyy esimerkiksi keskittymiskyvyn, järjestelmällisyyden ja impulssikontrollin haasteita.

Miksi asioiden nimeäminen on tärkeää?

Ihmiselämässä miltei kaikki on kiinni kielestä, jota käytämme. Vaikka puhuttu ja kirjoitettu kieli on vain yksi tapa kommunikoida, sen avulla rakennamme toimintamalleja, omakuvia, uskomuksia ja yhteiskunnan rakenteita.

Käyttämämme kielen kautta myös usein huomaamattamme suljemme näiden rakenteiden ulkopuolelle omista ajattelu- ja toimintatavoistamme poikkeavia henkilöitä.

Tärkeää on ymmärtää, että sanavalinnoillamme määrittelemme jatkuvasti toisten lisäksi myös itseämme.

Sen vuoksi moni aikuisiällä neurokirjon diagnoosin saanut henkilö kokee usein muiden tunteiden ohella valtavaa helpotusta – yhtäkkiä käytössä on kokonainen sanasto, joka kuvaa omaa tapaa elää. Kokemuksensa kanssa ei olekaan enää yksin, ja on helpompi löytää vertaistukea.

Samalla tavalla henkilö, joka kokee jatkuvasti kehittyvän syrjimättömän kielen opettelun hankalaksi, voi kysyä itseltään, miksi tämä tuntuu niin vaikealta.

Miksi sanastoon uivat sujuvasti niin somet, tekoälyt kuin temutuksetkin, mutta vähemmistökielen termit, kuten neuromoninaisuus, muunsukupuolisuus tai ableismi koetaan vaikeiksi opetella?

Kielenkäyttö on aina valinta.

Ja uuden kielen opettelu on jatkuva prosessi. On siis tärkeää muistaa lempeys itseä ja keskustelukumppania kohtaan – aina tarkoitus ei ole loukata, vaikka puheeseen lipsuukin vähemmän imartelevia ilmaisuja.

Opettelussa käyttöön kannattaa ottaa tärkein ohje, joka toisen kohtaamiseen on olemassa:

Kysy, älä oleta. Ja muista myös kuunnella, mitä vastataan.

Alla lisää vinkkejä kunnioittavaan kielenkäyttöön ihan kaikkien kanssa.

Näin keskustelet kunnioittavasti kaikkien kanssa

Vaikka tässä artikkelissa puhumme neurokirjon käsitteistä, seuraavat ohjeet auttavat keskustelemaan rakentavasti ja syrjimättä ihan jokaisen ihmisen kanssa.

Kohtaa ihminen ihmisenä, ei diagnoosina

Identiteetti on jatkuvasti muuttuva käsite, ja koostuu hyvin monenlaisista asioista.

Neuromoninaisuus on vain yksi osa kokonaisuutta, ja kukin voi päättää itse, haluaako sen nostaa esiin ja keskustella aiheesta, vai jättää määrittelyt tekemättä.

Kysy, älä oleta

Jos jokin on epäselvää, kysy. Jos jokin, mitä toinen sanoo tai tekee tuntuu loukkaavalta, kysy. Jos et ole varma, millä termeillä toista tarvittaessa voi määritellä, kysy.

”Voisitko tarkentaa, mitä tarkoitat, kun sanot ––?” tai
”Tulkitsen tuon, mitä sanoit [X], ja koen sen hieman loukkaavana. Voisitko avata tarkemmin mitä sillä tarkoitit?” tai
”Miten itse koet ––?”

– vie keskustelun aivan uudelle tasolle sen sijaan, että oletat tietäväsi asioita toisen puolesta.

Kuuntele ja peilaa toisen käyttämää kieltä

Kiinnitä huomiota, miten toinen puhuu itsestään kanssasi. Sanooko hän esimerkiksi ”olen autisti” vai ”minulla on autismi”. Käytä samanlaista identiteetin ilmaisun rakennetta ja termejä aiheesta keskustellessa.

Muista kuitenkin, että se miten ihminen puhuu itsestään eri ihmisten kanssa voi vaihdella paljonkin. Jos määritteitä on käytettävä, käytä vain niitä termejä, joita toinen sinun kanssasi käyttää. Ja jos et ole varma, kysy.

Kiinnitä huomiota myös puheen rytmiin ja taukoihin – onko toiselle ominaista pohtia vastauksia pitkään vai heitellä ajatuksia ilmoille jatkuvalla syötöllä? Anna ja ota tilaa, jotta kukin voi keskustella omalla tahdillaan, myös sinä itse.

Vältä yleistyksiä ja stereotypioita

Neurokirjon piirteet ovat yksilöllisiä – yksi ihminen ei siis edusta koko neurovähemmistöä. Vaikka tunnet nepsyjä tai olet itse kirjolla, vältä yleistyksiä, kuten ”ADHD:t ovat levottomia” tai ”autistit eivät osaa katsoa silmiin”.

Sano mieluummin: ” Joillekin autisteille silmiin katsominen voi olla haastavaa” tai kysy, miten toinen asian itse kokee.

Vältä vertailua ja vähättelyä

Vältä tekemästä neurotyypillisyydestä normia, jota vasten kaikkia muita toimintamalleja arvioidaan.

Vältä siis ilmaisuja, kuten ”Pärjäät kyllä tosi hyvin [asiassa X] vaikka sulla on ADHD”, tai ”Kaikkihan me ollaan vähän ADHD:ta”.

Vältä myös patologista kieltä eli ilmaisuja kuten ”häiriö” tai ”poikkeama” puhekielessä.

Muista, että kunnioittava kieli ei ole sama asia kuin yhteisymmärrys

Ristiriidat ja eriävät mielipiteet kuuluvat ihmiselämään.

Kunnioittava keskustelu ei tarkoita sitä, että kaikesta pitää olla samaa mieltä, tai edes päästä yhteisymmärrykseen. Sen sijaan se tarkoittaa, että keskustelua käydään rakentavasti toista loukkaamatta.

Hyvän keskustelun päätteeksi jokainen voi tuntea tulleensa kuulluksi, ja ehkä jopa oppineensa jotain uutta, vaikka välillä tunteet kuohuvat ja aina ei yhteiseen päämäärään päästäisikään.

Tekstissä on käytetty lähteenä EMootion omien asiantuntijoiden lisäksi:

Autismin ja neurokirjon uusi syrjimätön sanasto (Suomen Autismikirjon yhdistys, 2022)

Syrjimätön kieli – opas inklusiiviseen kielenkäyttöön ja viestintään (Elina Vainikainen, 2022)

Muut lähteet on linkitetty suoraan tekstiin.

Lue lisää aiheesta:

Miten kohdata toinen ilman ennakko-oletuksia – Mitä on ei-tietämisen tila? Ajatuksia sosiaalialan ja nepsyjen kohtaamisista

Nepsynuorten toiveita elämänsä aikuisille – Aikuinen, näin kohtaat nepsy-nuoren koulumaailmassa

Omien piirteiden peittelyn nurja puoli – Nepsypiirteiden maskaaminen on monipuolinen ilmiö

Miten tuoda esille omia vahvuuksia & haasteita – ADHD ja autismikirjo työnhaussa – näin tunnistat vahvuutesi ja viestit haasteesi työnantajalle

Yhteystiedot

Jäikö jokin askarruttamaan? Ota yhteyttä niin jutellaan.

Emmi Lönnqvist
Toimitusjohtaja
emmi@emootioterapiat.fi
045 325 8270